hyväksyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahyväksyminen (38)
- teonnimi verbistä hyväksyä
Etymologia
muokkaaverbi hyväksyä + johdin -minen
Liittyvät sanat
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hyväksyminen | hyväksymiset |
genetiivi | hyväksymisen | hyväksymisten hyväksymisien |
partitiivi | hyväksymistä | hyväksymisiä |
akkusatiivi | hyväksyminen; hyväksymisen |
hyväksymiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hyväksymisessä | hyväksymisissä |
elatiivi | hyväksymisestä | hyväksymisistä |
illatiivi | hyväksymiseen | hyväksymisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hyväksymisellä | hyväksymisillä |
ablatiivi | hyväksymiseltä | hyväksymisiltä |
allatiivi | hyväksymiselle | hyväksymisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hyväksymisenä (hyväksymisnä) |
hyväksymisinä |
translatiivi | hyväksymiseksi | hyväksymisiksi |
abessiivi | hyväksymisettä | hyväksymisittä |
instruktiivi | – | hyväksymisin |
komitatiivi | – | hyväksymisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hyväksymise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hyväksymis- |
Käännökset
muokkaa1. hyväksyminen
|