hyypiö
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahyypiö (3)
- omituinen, muissa kiusaantuneisuutta aiheuttava henkilö
- (murteellinen) huuhkaja
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhyːpiø/
- tavutus: hyy‧pi‧ö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hyypiö | hyypiöt |
genetiivi | hyypiön | hyypiöiden hyypiöitten |
partitiivi | hyypiötä | hyypiöitä |
akkusatiivi | hyypiö; hyypiön |
hyypiöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hyypiössä | hyypiöissä |
elatiivi | hyypiöstä | hyypiöistä |
illatiivi | hyypiöön | hyypiöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hyypiöllä | hyypiöillä |
ablatiivi | hyypiöltä | hyypiöiltä |
allatiivi | hyypiölle | hyypiöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hyypiönä | hyypiöinä |
translatiivi | hyypiöksi | hyypiöiksi |
abessiivi | hyypiöttä | hyypiöittä |
instruktiivi | – | hyypiöin |
komitatiivi | – | hyypiöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hyypiö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. omituinen, muissa kiusaantuneisuutta aiheuttava henkilö
|