Substantiivi

muokkaa

hyypiö (3)

  1. omituinen, muissa kiusaantuneisuutta aiheuttava henkilö
  2. (murteellinen) huuhkaja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhyːpiø/
  • tavutus: hyy‧pi‧ö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hyypiö hyypiöt
genetiivi hyypiön hyypiöiden
hyypiöitten
partitiivi hyypiötä hyypiöitä
akkusatiivi hyypiö;
hyypiön
hyypiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi hyypiössä hyypiöissä
elatiivi hyypiöstä hyypiöistä
illatiivi hyypiöön hyypiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hyypiöllä hyypiöillä
ablatiivi hyypiöltä hyypiöiltä
allatiivi hyypiölle hyypiöille
muut sijamuodot
essiivi hyypiönä hyypiöinä
translatiivi hyypiöksi hyypiöiksi
abessiivi hyypiöttä hyypiöittä
instruktiivi hyypiöin
komitatiivi hyypiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hyypiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hyypiö Kielitoimiston sanakirjassa
  • hyypiö Suomen murteiden sanakirjassa