hyyrääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahyyrääminen (38)
- teonnimi verbistä hyyrätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyyrääminen | hyyräämiset |
| genetiivi | hyyräämisen | hyyräämisten hyyräämisien |
| partitiivi | hyyräämistä | hyyräämisiä |
| akkusatiivi | hyyrääminen; hyyräämisen |
hyyräämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyyräämisessä | hyyräämisissä |
| elatiivi | hyyräämisestä | hyyräämisistä |
| illatiivi | hyyräämiseen | hyyräämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyyräämisellä | hyyräämisillä |
| ablatiivi | hyyräämiseltä | hyyräämisiltä |
| allatiivi | hyyräämiselle | hyyräämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyyräämisenä (hyyräämisnä) |
hyyräämisinä |
| translatiivi | hyyräämiseksi | hyyräämisiksi |
| abessiivi | hyyräämisettä | hyyräämisittä |
| instruktiivi | – | hyyräämisin |
| komitatiivi | – | hyyräämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyyräämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hyyräämis- | |