hyysääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahyysääminen (38)
- teonnimi verbistä hyysätä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hyysääminen | hyysäämiset |
| genetiivi | hyysäämisen | hyysäämisten hyysäämisien |
| partitiivi | hyysäämistä | hyysäämisiä |
| akkusatiivi | hyysääminen; hyysäämisen |
hyysäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hyysäämisessä | hyysäämisissä |
| elatiivi | hyysäämisestä | hyysäämisistä |
| illatiivi | hyysäämiseen | hyysäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hyysäämisellä | hyysäämisillä |
| ablatiivi | hyysäämiseltä | hyysäämisiltä |
| allatiivi | hyysäämiselle | hyysäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hyysäämisenä (hyysäämisnä) |
hyysäämisinä |
| translatiivi | hyysäämiseksi | hyysäämisiksi |
| abessiivi | hyysäämisettä | hyysäämisittä |
| instruktiivi | – | hyysäämisin |
| komitatiivi | – | hyysäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hyysäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hyysäämis- | |