hyytelöiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahyytelöiminen (38)
- teonnimi verbistä hyytelöidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hyytelöiminen | hyytelöimiset |
genetiivi | hyytelöimisen | hyytelöimisten hyytelöimisien |
partitiivi | hyytelöimistä | hyytelöimisiä |
akkusatiivi | hyytelöiminen; hyytelöimisen |
hyytelöimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hyytelöimisessä | hyytelöimisissä |
elatiivi | hyytelöimisestä | hyytelöimisistä |
illatiivi | hyytelöimiseen | hyytelöimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hyytelöimisellä | hyytelöimisillä |
ablatiivi | hyytelöimiseltä | hyytelöimisiltä |
allatiivi | hyytelöimiselle | hyytelöimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hyytelöimisenä (hyytelöimisnä) |
hyytelöimisinä |
translatiivi | hyytelöimiseksi | hyytelöimisiksi |
abessiivi | hyytelöimisettä | hyytelöimisittä |
instruktiivi | – | hyytelöimisin |
komitatiivi | – | hyytelöimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hyytelöimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hyytelöimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi hyytelöidä + johdin -minen