Substantiivi

muokkaa

identiteetti (5-C)[1]

  1. (filosofia) se, mikä tekee oliosta tai muusta entiteetistä määriteltävän ja tunnistettavan, antamalla sille joitakin ominaisuuksia tai piirteitä, jotka mahdollistavat sen erottamisen muista olioista
  2. (psykologia) ihmisen yksilöllinen käsitys itsestään ja omista persoonallisista ominaisuuksistaan
  3. sosiologiassa identiteetti tarkoittaa yksilön näkemystä erilaisiin ryhmiin kuuluvuudesta
  4. (matematiikka) neutraalialkio

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi identiteetti identiteetit
genetiivi identiteetin identiteettien
(identiteettein)
partitiivi identiteettiä identiteettejä
akkusatiivi identiteetti;
identiteetin
identiteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi identiteetissä identiteeteissä
elatiivi identiteetistä identiteeteistä
illatiivi identiteettiin identiteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi identiteetillä identiteeteillä
ablatiivi identiteetiltä identiteeteiltä
allatiivi identiteetille identiteeteille
muut sijamuodot
essiivi identiteettinä identiteetteinä
translatiivi identiteetiksi identiteeteiksi
abessiivi identiteetittä identiteeteittä
instruktiivi identiteetein
komitatiivi identiteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo identiteeti-
vahva vartalo identiteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

identiteettikriisi, identiteettipolitiikka, kulttuuri-identiteetti, seksuaali-identiteetti, sukupuoli-identiteetti

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C