Wikipedia
Katso artikkeli Ien Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Ien

Substantiivi

muokkaa

ien (32-D)

  1. (anatomia) hampaan juurta peittävä pehmytkudos

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈien/ tai /ˈie̯n/
  • tavutus: i‧en / ien

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ien ikenet
genetiivi ikenen ienten
ikenien
partitiivi ientä ikeniä
akkusatiivi ien;
ikenen
ikenet
sisäpaikallissijat
inessiivi ikenessä ikenissä
elatiivi ikenestä ikenistä
illatiivi ikeneen ikeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikenellä ikenillä
ablatiivi ikeneltä ikeniltä
allatiivi ikenelle ikenille
muut sijamuodot
essiivi ikenenä
(iennä)
ikeninä
translatiivi ikeneksi ikeniksi
abessiivi ikenettä ikenittä
instruktiivi ikenin
komitatiivi ikenine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ikene-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ien-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ientasku, ientulehdus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ien Kielitoimiston sanakirjassa
  • ien Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 3029 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa