ihannointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈihɑnˌnoi̯nt̪i/
- tavutus: i‧han‧noin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ihannointi | ihannoinnit |
| genetiivi | ihannoinnin | ihannointien (ihannointein) |
| partitiivi | ihannointia | ihannointeja |
| akkusatiivi | ihannointi; ihannoinnin |
ihannoinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ihannoinnissa | ihannoinneissa |
| elatiivi | ihannoinnista | ihannoinneista |
| illatiivi | ihannointiin | ihannointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ihannoinnilla | ihannoinneilla |
| ablatiivi | ihannoinnilta | ihannoinneilta |
| allatiivi | ihannoinnille | ihannoinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ihannointina | ihannointeina |
| translatiivi | ihannoinniksi | ihannoinneiksi |
| abessiivi | ihannoinnitta | ihannoinneitta |
| instruktiivi | – | ihannoinnein |
| komitatiivi | – | ihannointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ihannoinni- | |
| vahva vartalo | ihannointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ihannoiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ihannointi Kielitoimiston sanakirjassa