ikävöiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaikävöiminen (38)
- teonnimi verbistä ikävöidä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ikävöiminen | ikävöimiset |
| genetiivi | ikävöimisen | ikävöimisten ikävöimisien |
| partitiivi | ikävöimistä | ikävöimisiä |
| akkusatiivi | ikävöiminen; ikävöimisen |
ikävöimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ikävöimisessä | ikävöimisissä |
| elatiivi | ikävöimisestä | ikävöimisistä |
| illatiivi | ikävöimiseen | ikävöimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ikävöimisellä | ikävöimisillä |
| ablatiivi | ikävöimiseltä | ikävöimisiltä |
| allatiivi | ikävöimiselle | ikävöimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ikävöimisenä (ikävöimisnä) |
ikävöimisinä |
| translatiivi | ikävöimiseksi | ikävöimisiksi |
| abessiivi | ikävöimisettä | ikävöimisittä |
| instruktiivi | – | ikävöimisin |
| komitatiivi | – | ikävöimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ikävöimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ikävöimis- | |