ilkeävä

Suomi

Verbi

ilkeävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä iljetä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilkeävä	ilkeävät
genetiivi	ilkeävän	ilkeävien (ilkeäväin)
partitiivi	ilkeävää	ilkeäviä
akkusatiivi	ilkeävä; ilkeävän	ilkeävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilkeävässä	ilkeävissä
elatiivi	ilkeävästä	ilkeävistä
illatiivi	ilkeävään	ilkeäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilkeävällä	ilkeävillä
ablatiivi	ilkeävältä	ilkeäviltä
allatiivi	ilkeävälle	ilkeäville
muut sijamuodot
essiivi	ilkeävänä	ilkeävinä
translatiivi	ilkeäväksi	ilkeäviksi
abessiivi	ilkeävättä	ilkeävittä
instruktiivi	–	ilkeävin
komitatiivi	–	ilkeävine