Substantiivi

muokkaa

ilkeily (2)

  1. ilkeileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilkei̯ly/
  • tavutus: il‧kei‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilkeily ilkeilyt
genetiivi ilkeilyn ilkeilyjen
ilkeilyiden
ilkeilyitten
partitiivi ilkeilyä ilkeilyitä
ilkeilyjä
akkusatiivi ilkeily;
ilkeilyn
ilkeilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi ilkeilyssä ilkeilyissä
elatiivi ilkeilystä ilkeilyistä
illatiivi ilkeilyyn ilkeilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilkeilyllä ilkeilyillä
ablatiivi ilkeilyltä ilkeilyiltä
allatiivi ilkeilylle ilkeilyille
muut sijamuodot
essiivi ilkeilynä ilkeilyinä
translatiivi ilkeilyksi ilkeilyiksi
abessiivi ilkeilyttä ilkeilyittä
instruktiivi ilkeilyin
komitatiivi ilkeilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilkeily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ilkeily Kielitoimiston sanakirjassa