Substantiivi

muokkaa

illakko (4-A)

Katso artikkeli Illakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. mikä tahansa illakoiden suvun (Hesperis) kasvi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilːɑkːo/
  • tavutus: il‧lak‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi illakko illakot
genetiivi illakon illakoiden
illakoitten
illakkojen
partitiivi illakkoa illakkoja
illakoita
akkusatiivi illakko;
illakon
illakot
sisäpaikallissijat
inessiivi illakossa illakoissa
elatiivi illakosta illakoista
illatiivi illakkoon illakkoihin
illakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi illakolla illakoilla
ablatiivi illakolta illakoilta
allatiivi illakolle illakoille
muut sijamuodot
essiivi illakkona illakkoina
illakoina
translatiivi illakoksi illakoiksi
abessiivi illakotta illakoitta
instruktiivi illakoin
komitatiivi illakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo illako-
vahva vartalo illakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • illakko Kielitoimiston sanakirjassa