ilmaantuva

Suomi

Verbi

ilmaantuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ilmaantua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilmaantuva	ilmaantuvat
genetiivi	ilmaantuvan	ilmaantuvien (ilmaantuvain)
partitiivi	ilmaantuvaa	ilmaantuvia
akkusatiivi	ilmaantuva; ilmaantuvan	ilmaantuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilmaantuvassa	ilmaantuvissa
elatiivi	ilmaantuvasta	ilmaantuvista
illatiivi	ilmaantuvaan	ilmaantuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilmaantuvalla	ilmaantuvilla
ablatiivi	ilmaantuvalta	ilmaantuvilta
allatiivi	ilmaantuvalle	ilmaantuville
muut sijamuodot
essiivi	ilmaantuvana	ilmaantuvina
translatiivi	ilmaantuvaksi	ilmaantuviksi
abessiivi	ilmaantuvatta	ilmaantuvitta
instruktiivi	–	ilmaantuvin
komitatiivi	–	ilmaantuvine