ilmaisu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailmaisu (2)
- jokin keino tai tapa tuoda esille ajatus tai tarkoitusperä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilmɑisu/
- tavutus: il‧mai‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmaisu | ilmaisut |
| genetiivi | ilmaisun | ilmaisujen ilmaisuiden ilmaisuitten |
| partitiivi | ilmaisua | ilmaisuita ilmaisuja |
| akkusatiivi | ilmaisu; ilmaisun |
ilmaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmaisussa | ilmaisuissa |
| elatiivi | ilmaisusta | ilmaisuista |
| illatiivi | ilmaisuun | ilmaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmaisulla | ilmaisuilla |
| ablatiivi | ilmaisulta | ilmaisuilta |
| allatiivi | ilmaisulle | ilmaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmaisuna | ilmaisuina |
| translatiivi | ilmaisuksi | ilmaisuiksi |
| abessiivi | ilmaisutta | ilmaisuitta |
| instruktiivi | – | ilmaisuin |
| komitatiivi | – | ilmaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilmaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: ilmaisullinen