Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ilmeikkyys (40)

  1. se, että on ilmeikäs

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilmei̯kːyːs/
  • tavutus: il‧meik‧kyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmeikkyys ilmeikkyydet
genetiivi ilmeikkyyden ilmeikkyyksien
partitiivi ilmeikkyyttä ilmeikkyyksiä
akkusatiivi ilmeikkyys;
ilmeikkyyden
ilmeikkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmeikkyydessä ilmeikkyyksissä
elatiivi ilmeikkyydestä ilmeikkyyksistä
illatiivi ilmeikkyyteen ilmeikkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmeikkyydellä ilmeikkyyksillä
ablatiivi ilmeikkyydeltä ilmeikkyyksiltä
allatiivi ilmeikkyydelle ilmeikkyyksille
muut sijamuodot
essiivi ilmeikkyytenä ilmeikkyyksinä
translatiivi ilmeikkyydeksi ilmeikkyyksiksi
abessiivi ilmeikkyydettä ilmeikkyyksittä
instruktiivi ilmeikkyyksin
komitatiivi ilmeikkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ilmeikkyyde-
vahva vartalo ilmeikkyyte-
konsonantti-
vartalo
ilmeikkyyt-

Etymologia muokkaa

sanan ilmeikäs vartalosta ilmeikk- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa