Substantiivi

muokkaa

ilmentymä (10)[1]

  1. ilmenemis- tai esiintymismuoto, ilmaus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilmenˌt̪ymæ/
  • tavutus: il‧men‧ty‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilmentymä ilmentymät
genetiivi ilmentymän ilmentymien
(ilmentymäin)
partitiivi ilmentymää ilmentymiä
akkusatiivi ilmentymä;
ilmentymän
ilmentymät
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmentymässä ilmentymissä
elatiivi ilmentymästä ilmentymistä
illatiivi ilmentymään ilmentymiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmentymällä ilmentymillä
ablatiivi ilmentymältä ilmentymiltä
allatiivi ilmentymälle ilmentymille
muut sijamuodot
essiivi ilmentymänä ilmentyminä
translatiivi ilmentymäksi ilmentymiksi
abessiivi ilmentymättä ilmentymittä
instruktiivi ilmentymin
komitatiivi ilmentymine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmentymä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10