ilmentymä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ilmenemis- tai esiintymismuoto, ilmaus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilmenˌt̪ymæ/
- tavutus: il‧men‧ty‧mä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilmentymä | ilmentymät |
genetiivi | ilmentymän | ilmentymien (ilmentymäin) |
partitiivi | ilmentymää | ilmentymiä |
akkusatiivi | ilmentymä; ilmentymän |
ilmentymät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilmentymässä | ilmentymissä |
elatiivi | ilmentymästä | ilmentymistä |
illatiivi | ilmentymään | ilmentymiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilmentymällä | ilmentymillä |
ablatiivi | ilmentymältä | ilmentymiltä |
allatiivi | ilmentymälle | ilmentymille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilmentymänä | ilmentyminä |
translatiivi | ilmentymäksi | ilmentymiksi |
abessiivi | ilmentymättä | ilmentymittä |
instruktiivi | – | ilmentymin |
komitatiivi | – | ilmentymine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilmentymä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. ilmenemis- tai esiintymismuoto, ilmaus
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10