ilostuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailostuminen (38)
- teonnimi verbistä ilostua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilostuminen | ilostumiset |
| genetiivi | ilostumisen | ilostumisten ilostumisien |
| partitiivi | ilostumista | ilostumisia |
| akkusatiivi | ilostuminen; ilostumisen |
ilostumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilostumisessa | ilostumisissa |
| elatiivi | ilostumisesta | ilostumisista |
| illatiivi | ilostumiseen | ilostumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilostumisella | ilostumisilla |
| ablatiivi | ilostumiselta | ilostumisilta |
| allatiivi | ilostumiselle | ilostumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilostumisena (ilostumisna) |
ilostumisina |
| translatiivi | ilostumiseksi | ilostumisiksi |
| abessiivi | ilostumisetta | ilostumisitta |
| instruktiivi | – | ilostumisin |
| komitatiivi | – | ilostumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilostumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ilostumis- | |