ilotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailotteleminen (38)
- teonnimi verbistä ilotella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ilotteleminen | ilottelemiset |
genetiivi | ilottelemisen | ilottelemisten ilottelemisien |
partitiivi | ilottelemista | ilottelemisia |
akkusatiivi | ilotteleminen; ilottelemisen |
ilottelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ilottelemisessa | ilottelemisissa |
elatiivi | ilottelemisesta | ilottelemisista |
illatiivi | ilottelemiseen | ilottelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ilottelemisella | ilottelemisilla |
ablatiivi | ilottelemiselta | ilottelemisilta |
allatiivi | ilottelemiselle | ilottelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ilottelemisena (ilottelemisna) |
ilottelemisina |
translatiivi | ilottelemiseksi | ilottelemisiksi |
abessiivi | ilottelemisetta | ilottelemisitta |
instruktiivi | – | ilottelemisin |
komitatiivi | – | ilottelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ilottelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ilottelemis- |