Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

iltama (10) tav. monikollinen iltamat

  1. illalla pidettävä ohjelmallinen huvitilaisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈilt̪ɑmɑ/
  • tavutus: il‧ta‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iltama iltamat
genetiivi iltaman iltamien
(iltamain)
partitiivi iltamaa iltamia
akkusatiivi iltama;
iltaman
iltamat
sisäpaikallissijat
inessiivi iltamassa iltamissa
elatiivi iltamasta iltamista
illatiivi iltamaan iltamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi iltamalla iltamilla
ablatiivi iltamalta iltamilta
allatiivi iltamalle iltamille
muut sijamuodot
essiivi iltamana iltamina
translatiivi iltamaksi iltamiksi
abessiivi iltamatta iltamitta
instruktiivi iltamin
komitatiivi iltamine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iltama-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset muokkaa

  • Yhdestä tilaisuudesta puhuttaessa käytetään tavallisesti monikkoa iltamat.

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • iltama Kielitoimiston sanakirjassa