Substantiivi

muokkaa

imelyys (40)

  1. se, että on imelä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈimelyːs/
  • tavutus: i‧me‧lyys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi imelyys imelyydet
genetiivi imelyyden imelyyksien
partitiivi imelyyttä imelyyksiä
akkusatiivi imelyys;
imelyyden
imelyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi imelyydessä imelyyksissä
elatiivi imelyydestä imelyyksistä
illatiivi imelyyteen imelyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi imelyydellä imelyyksillä
ablatiivi imelyydeltä imelyyksiltä
allatiivi imelyydelle imelyyksille
muut sijamuodot
essiivi imelyytenä imelyyksinä
translatiivi imelyydeksi imelyyksiksi
abessiivi imelyydettä imelyyksittä
instruktiivi imelyyksin
komitatiivi imelyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo imelyyde-
vahva vartalo imelyyte-
konsonantti-
vartalo
imelyyt-

Etymologia

muokkaa

sanan imelä vartalosta imel- ja suffiksista -yys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • imelyys Kielitoimiston sanakirjassa