Substantiivi

muokkaa

immuunius (40)[1]

  1. (lääketiede) vastustuskyky taudinaiheuttajille
  2. esim. diplomaatin koskemattomuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈimːuːˌnius/ tai /ˈimːuːniu̯s/
  • tavutus: im‧muu‧ni‧us / im‧muu‧nius

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi immuunius immuuniudet
genetiivi immuuniuden immuuniuksien
partitiivi immuuniutta immuuniuksia
akkusatiivi immuunius;
immuuniuden
immuuniudet
sisäpaikallissijat
inessiivi immuuniudessa immuuniuksissa
elatiivi immuuniudesta immuuniuksista
illatiivi immuuniuteen immuuniuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi immuuniudella immuuniuksilla
ablatiivi immuuniudelta immuuniuksilta
allatiivi immuuniudelle immuuniuksille
muut sijamuodot
essiivi immuuniutena immuuniuksina
translatiivi immuuniudeksi immuuniuksiksi
abessiivi immuuniudetta immuuniuksitta
instruktiivi immuuniuksin
komitatiivi immuuniuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo immuuniude-
vahva vartalo immuuniute-
konsonantti-
vartalo
immuuniut-

Etymologia

muokkaa

immuuni + -us

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40