Substantiivi

muokkaa

implosiivi (5)

  1. (fonetiikka) ei-pulmoninen konsonantti, joka tuotetaan muodostamalla suuhun sulkeuma ja laskemalla kurkunpää, jolloin keuhkoista virtaa ilmaa ääniraosta fonaatiota tuottaen; sulkeuma avataan, jolloin ilma virtaa ulkoapäin suuhun

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi implosiivi implosiivit
genetiivi implosiivin implosiivien
(implosiivein)
partitiivi implosiivia implosiiveja
akkusatiivi implosiivi;
implosiivin
implosiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi implosiivissa implosiiveissa
elatiivi implosiivista implosiiveista
illatiivi implosiiviin implosiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi implosiivilla implosiiveilla
ablatiivi implosiivilta implosiiveilta
allatiivi implosiiville implosiiveille
muut sijamuodot
essiivi implosiivina implosiiveina
translatiivi implosiiviksi implosiiveiksi
abessiivi implosiivitta implosiiveitta
instruktiivi implosiivein
komitatiivi implosiiveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo implosiivi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa
  • IPA-symbolit:
    • bilabiaalinen ɓ
    • alveolaarinen ɗ
    • palataalinen ʄ
    • velaarinen ɠ
    • uvulaarinen ʛ

Lähteet

muokkaa
  • Kari Suomi & Juhani Toivanen & Riikka Ylitalo: Fonetiikan ja suomen äänneopin perusteet, s. 84. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-975-X.