imponoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimponoiminen (38)
- teonnimi verbistä imponoida
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imponoiminen | imponoimiset |
| genetiivi | imponoimisen | imponoimisten imponoimisien |
| partitiivi | imponoimista | imponoimisia |
| akkusatiivi | imponoiminen; imponoimisen |
imponoimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imponoimisessa | imponoimisissa |
| elatiivi | imponoimisesta | imponoimisista |
| illatiivi | imponoimiseen | imponoimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imponoimisella | imponoimisilla |
| ablatiivi | imponoimiselta | imponoimisilta |
| allatiivi | imponoimiselle | imponoimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imponoimisena (imponoimisna) |
imponoimisina |
| translatiivi | imponoimiseksi | imponoimisiksi |
| abessiivi | imponoimisetta | imponoimisitta |
| instruktiivi | – | imponoimisin |
| komitatiivi | – | imponoimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imponoimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
imponoimis- | |