improvisaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimprovisaatio (3)
- kappale, joka on syntynyt sen esityshetkellä
- se, että improvisoidaan (muussakin kuin musiikissa)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | improvisaatio | improvisaatiot |
genetiivi | improvisaation | improvisaatioiden improvisaatioitten |
partitiivi | improvisaatiota | improvisaatioita |
akkusatiivi | improvisaatio; improvisaation |
improvisaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | improvisaatiossa | improvisaatioissa |
elatiivi | improvisaatiosta | improvisaatioista |
illatiivi | improvisaatioon | improvisaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | improvisaatiolla | improvisaatioilla |
ablatiivi | improvisaatiolta | improvisaatioilta |
allatiivi | improvisaatiolle | improvisaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | improvisaationa | improvisaatioina |
translatiivi | improvisaatioksi | improvisaatioiksi |
abessiivi | improvisaatiotta | improvisaatioitta |
instruktiivi | – | improvisaatioin |
komitatiivi | – | improvisaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | improvisaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kappale, joka on syntynyt sen esityshetkellä
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaimprovisoida, improvisoiden, improvisointi
Aiheesta muualla
muokkaa- improvisaatio Kielitoimiston sanakirjassa
- improvisaatio Tieteen termipankissa