improvisoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimprovisoiminen (38)
- teonnimi verbistä improvisoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | improvisoiminen | improvisoimiset |
genetiivi | improvisoimisen | improvisoimisten improvisoimisien |
partitiivi | improvisoimista | improvisoimisia |
akkusatiivi | improvisoiminen; improvisoimisen |
improvisoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | improvisoimisessa | improvisoimisissa |
elatiivi | improvisoimisesta | improvisoimisista |
illatiivi | improvisoimiseen | improvisoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | improvisoimisella | improvisoimisilla |
ablatiivi | improvisoimiselta | improvisoimisilta |
allatiivi | improvisoimiselle | improvisoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | improvisoimisena (improvisoimisna) |
improvisoimisina |
translatiivi | improvisoimiseksi | improvisoimisiksi |
abessiivi | improvisoimisetta | improvisoimisitta |
instruktiivi | – | improvisoimisin |
komitatiivi | – | improvisoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | improvisoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
improvisoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi improvisoida + johdin -minen