imputaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimputaatio (3)
- (tilastotiede) puuttuvan tiedon paikkaaminen korvikearvolla, siten että estimaatin laatu paranee verrattuna tiedon poisjättämiseen
- (teologia) syyksilukeminen, hyväksilukeminen
- (oikeustiede) vastuun tai edun siirto
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | imputaatio | imputaatiot |
genetiivi | imputaation | imputaatioiden imputaatioitten |
partitiivi | imputaatiota | imputaatioita |
akkusatiivi | imputaatio; imputaation |
imputaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | imputaatiossa | imputaatioissa |
elatiivi | imputaatiosta | imputaatioista |
illatiivi | imputaatioon | imputaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | imputaatiolla | imputaatioilla |
ablatiivi | imputaatiolta | imputaatioilta |
allatiivi | imputaatiolle | imputaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | imputaationa | imputaatioina |
translatiivi | imputaatioksi | imputaatioiksi |
abessiivi | imputaatiotta | imputaatioitta |
instruktiivi | – | imputaatioin |
komitatiivi | – | imputaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | imputaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. puuttuvan tiedon paikkaaminen
|
2. syyksi- tai hyväksilukeminen
|
3. vastuun tai edun siirto
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaLähteet
muokkaa- (tilastotieteessä) Laaksonen, Seppo. Imputoinnin perusteet. 2009