Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

imuri (6)[1]

  1. pölynimuri
  2. rikkaimuri
  3. huippuimuri, koneellisen ilmastoinnin osa
  4. (vanhentunut) musteen kuivaamiseen käytetty paperi; imupaperi
  5. (kuvaannollisesti) huono maalivahti
  6. huume nenään vedettävät päihde

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈimuri/
  • tavutus: i‧mu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi imuri imurit
genetiivi imurin imurien
imureiden
imureitten
partitiivi imuria imureita
imureja
akkusatiivi imuri;
imurin
imurit
sisäpaikallissijat
inessiivi imurissa imureissa
elatiivi imurista imureista
illatiivi imuriin imureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi imurilla imureilla
ablatiivi imurilta imureilta
allatiivi imurille imureille
muut sijamuodot
essiivi imurina imureina
translatiivi imuriksi imureiksi
abessiivi imuritta imureitta
instruktiivi imurein
komitatiivi imureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo imuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta imeä (im- + -uri)

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

huippuimuri, keskusimuri, märkäimuri, pölynimuri, rikkaimuri

Aiheesta muualla muokkaa

  • imuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6