indefiniittinen

Suomi

indefiniittinen (38) (komparatiivi indefiniittisempi, superlatiivi indefiniittisin) (taivutus [luo])

(kielitiede) epämääräinen, määräämätön
Suomen kielessä ei ole indefiniittistä artikkelia eikä kyllä definiittistäkään.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	indefiniittinen	indefiniittiset
genetiivi	indefiniittisen	indefiniittisten indefiniittisien
partitiivi	indefiniittistä	indefiniittisiä
akkusatiivi	indefiniittinen; indefiniittisen	indefiniittiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	indefiniittisessä	indefiniittisissä
elatiivi	indefiniittisestä	indefiniittisistä
illatiivi	indefiniittiseen	indefiniittisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	indefiniittisellä	indefiniittisillä
ablatiivi	indefiniittiseltä	indefiniittisiltä
allatiivi	indefiniittiselle	indefiniittisille
muut sijamuodot
essiivi	indefiniittisenä (indefiniittisnä)	indefiniittisinä
translatiivi	indefiniittiseksi	indefiniittisiksi
abessiivi	indefiniittisettä	indefiniittisittä
instruktiivi	–	indefiniittisin
komitatiivi	–	indefiniittisine
vartalot
vokaalivartalo	indefiniittise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	indefiniittis-

1. (kiel.) epämääräinen