Katso myös: Indigo, índigo
Wikipedia
Katso artikkeli Indigo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

indigo (2)

  1. kasviperäinen sinisenvioletti väriaine, jota käytetään mm. farkkujen värjäämiseen
  2. indigojen (Indigofera) suvun kasvi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈindigo/
  • tavutus: in‧di‧go

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi indigo indigot
genetiivi indigon indigojen
indigoiden
indigoitten
partitiivi indigoa indigoita
indigoja
akkusatiivi indigo;
indigon
indigot
sisäpaikallissijat
inessiivi indigossa indigoissa
elatiivi indigosta indigoista
illatiivi indigoon indigoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi indigolla indigoilla
ablatiivi indigolta indigoilta
allatiivi indigolle indigoille
muut sijamuodot
essiivi indigona indigoina
translatiivi indigoksi indigoiksi
abessiivi indigotta indigoitta
instruktiivi indigoin
komitatiivi indigoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo indigo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

indigosini

Aiheesta muualla muokkaa

  • indigo Kielitoimiston sanakirjassa
  • indigo Tieteen termipankissa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

indigo (ei monikkoa)

  1. indigo

Ido muokkaa

Substantiivi muokkaa

indigo (yksikön akkusatiivi indigon; monikko indigi, monikon akkusatiivi indigin)

  1. indigo

Ranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

indigo m. (ei monikkoa)

  1. indigo

Ruotsi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

indigo (ei taivutusmuotoja, ei vertailuasteita)

  1. indigo