Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

infimum (5)

  1. (matematiikka) suurin alaraja; suurin arvo, joka on kaikkia joukon alkioita pienempi tai yhtä suuri kuin sen pienin alkio
    Avoimen välin X = ]2,6[ infimum inf X = 2. Joukon {1, 2, 3} infimum on 1.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi infimum infimumit
genetiivi infimumin infimumien
(infimumein)
partitiivi infimumia infimumeja
akkusatiivi infimum;
infimumin
infimumit
sisäpaikallissijat
inessiivi infimumissa infimumeissa
elatiivi infimumista infimumeista
illatiivi infimumiin infimumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi infimumilla infimumeilla
ablatiivi infimumilta infimumeilta
allatiivi infimumille infimumeille
muut sijamuodot
essiivi infimumina infimumeina
translatiivi infimumiksi infimumeiksi
abessiivi infimumitta infimumeitta
instruktiivi infimumein
komitatiivi infimumeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo infimumi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa