ininä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- hiljainen korkea ääni, esim. hyönteisten lennosta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈininæ/
- tavutus: i‧ni‧nä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ininä | ininät |
| genetiivi | ininän | ininöiden ininöitten (ininäin) |
| partitiivi | ininää | ininöitä |
| akkusatiivi | ininä; ininän |
ininät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ininässä | ininöissä |
| elatiivi | ininästä | ininöistä |
| illatiivi | ininään | ininöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ininällä | ininöillä |
| ablatiivi | ininältä | ininöiltä |
| allatiivi | ininälle | ininöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ininänä | ininöinä |
| translatiivi | ininäksi | ininöiksi |
| abessiivi | ininättä | ininöittä |
| instruktiivi | – | ininöin |
| komitatiivi | – | ininöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ininä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaajohdos verbistä inistä
Aiheesta muualla
muokkaa- ininä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12