installaatio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaainstallaatio (3)
- erityisesti johonkin tilaan tai paikkaan tehty taideteos, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈinst̪ɑlˌlɑːt̪io/
- tavutus: ins‧tal‧laa‧ti‧o
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | installaatio | installaatiot |
genetiivi | installaation | installaatioiden installaatioitten |
partitiivi | installaatiota | installaatioita |
akkusatiivi | installaatio; installaation |
installaatiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | installaatiossa | installaatioissa |
elatiivi | installaatiosta | installaatioista |
illatiivi | installaatioon | installaatioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | installaatiolla | installaatioilla |
ablatiivi | installaatiolta | installaatioilta |
allatiivi | installaatiolle | installaatioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | installaationa | installaatioina |
translatiivi | installaatioksi | installaatioiksi |
abessiivi | installaatiotta | installaatioitta |
instruktiivi | – | installaatioin |
komitatiivi | – | installaatioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | installaatio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. tilaan tai paikkaan tehty taideteos, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- installaatio Kielitoimiston sanakirjassa