instituutio

Suomi

Substantiivi

instituutio (3)

oikeudellisiin säädöksiin perustuva poliittisen, sosiaalisen tai uskonnollisen elämän tiettyä muotoa edustava pysyväksi tarkoitettu organisaatio
yhteiskunnallinen, kirkollinen tai muu laitos
vakiintunut yhteiskunnallinen tapa, tapajärjestelmä

Ääntäminen

IPA: [ˈinst̪iˌt̪uːt̪io̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	instituutio	instituutiot
genetiivi	instituution	instituutioiden instituutioitten
partitiivi	instituutiota	instituutioita
akkusatiivi	instituutio; instituution	instituutiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	instituutiossa	instituutioissa
elatiivi	instituutiosta	instituutioista
illatiivi	instituutioon	instituutioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	instituutiolla	instituutioilla
ablatiivi	instituutiolta	instituutioilta
allatiivi	instituutiolle	instituutioille
muut sijamuodot
essiivi	instituutiona	instituutioina
translatiivi	instituutioksi	instituutioiksi
abessiivi	instituutiotta	instituutioitta
instruktiivi	–	instituutioin
komitatiivi	–	instituutioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	instituutio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. oikeudellisiin säädöksiin perustuva poliittisen, sosiaalisen tai uskonnollisen elämän tiettyä muotoa edustava pysyväksi tarkoitettu organisaatio

englanti: institución f., institution
hollanti: instelling
portugali: instituição f.

ranska: institution f.
tšekki: instituce
venäjä: устои

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

instituutio Kielitoimiston sanakirjassa
instituutio Tieteen termipankissa