Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

instituutti (5-C)[1]

  1. korkean asteen oppilaitos
  2. tutkimuslaitos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈinst̪iˌt̪uːt̪ːi/
  • tavutus: ins‧ti‧tuut‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi instituutti instituutit
genetiivi instituutin instituuttien
(instituuttein)
partitiivi instituuttia instituutteja
akkusatiivi instituutti;
instituutin
instituutit
sisäpaikallissijat
inessiivi instituutissa instituuteissa
elatiivi instituutista instituuteista
illatiivi instituuttiin instituutteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi instituutilla instituuteilla
ablatiivi instituutilta instituuteilta
allatiivi instituutille instituuteille
muut sijamuodot
essiivi instituuttina instituutteina
translatiivi instituutiksi instituuteiksi
abessiivi instituutitta instituuteitta
instruktiivi instituutein
komitatiivi instituutteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo instituuti-
vahva vartalo instituutti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C