Integraali voidaan ajatella funktion alle jäävän alueen pinta-alana (positiivisilla arvoilla).

Substantiivi

muokkaa

integraali (5)[1]

  1. (matematiikka) funktio, jonka derivaatta annettu funktio on
    Kuljettu matka saadaan nopeuden integraalina.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈint̪egˌrɑːli/
  • tavutus: in‧teg‧raa‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi integraali integraalit
genetiivi integraalin integraalien
(integraalein)
partitiivi integraalia integraaleja
akkusatiivi integraali;
integraalin
integraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi integraalissa integraaleissa
elatiivi integraalista integraaleista
illatiivi integraaliin integraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi integraalilla integraaleilla
ablatiivi integraalilta integraaleilta
allatiivi integraalille integraaleille
muut sijamuodot
essiivi integraalina integraaleina
translatiivi integraaliksi integraaleiksi
abessiivi integraalitta integraaleitta
instruktiivi integraalein
komitatiivi integraaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo integraali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

integraalilaskenta, integraalifunktio

Alakäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5