integraali
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (matematiikka) funktio, jonka derivaatta annettu funktio on
- Kuljettu matka saadaan nopeuden integraalina.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈint̪egˌrɑːli/
- tavutus: in‧teg‧raa‧li
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | integraali | integraalit |
genetiivi | integraalin | integraalien (integraalein) |
partitiivi | integraalia | integraaleja |
akkusatiivi | integraali; integraalin |
integraalit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | integraalissa | integraaleissa |
elatiivi | integraalista | integraaleista |
illatiivi | integraaliin | integraaleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | integraalilla | integraaleilla |
ablatiivi | integraalilta | integraaleilta |
allatiivi | integraalille | integraaleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | integraalina | integraaleina |
translatiivi | integraaliksi | integraaleiksi |
abessiivi | integraalitta | integraaleitta |
instruktiivi | – | integraalein |
komitatiivi | – | integraaleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | integraali- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. derivaatan käänteistoimitus
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
integraalilaskenta, integraalifunktio
Alakäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- integraali Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5