Suomi muokkaa

 
Integraali voidaan ajatella funktion alle jäävän alueen pinta-alana (positiivisilla arvoilla).

Substantiivi muokkaa

integraali (5)[1]

  1. (matematiikka) funktio, jonka derivaatta annettu funktio on
    Kuljettu matka saadaan nopeuden integraalina.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈint̪egˌrɑːli/
  • tavutus: in‧teg‧raa‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi integraali integraalit
genetiivi integraalin integraalien
(integraalein)
partitiivi integraalia integraaleja
akkusatiivi integraali;
integraalin
integraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi integraalissa integraaleissa
elatiivi integraalista integraaleista
illatiivi integraaliin integraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi integraalilla integraaleilla
ablatiivi integraalilta integraaleilta
allatiivi integraalille integraaleille
muut sijamuodot
essiivi integraalina integraaleina
translatiivi integraaliksi integraaleiksi
abessiivi integraalitta integraaleitta
instruktiivi integraalein
komitatiivi integraaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo integraali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

integraalilaskenta, integraalifunktio

Alakäsitteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5