integraali

SuomiMuokkaa

 
Integraali voidaan ajatella funktion alle jäävän alueen pinta-alana (positiivisilla arvoilla).

SubstantiiviMuokkaa

integraali (5)[1]

  1. (matematiikka) funktio, jonka derivaatta annettu funktio on
    Kuljettu matka saadaan nopeuden integraalina.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈint̪egˌrɑːli/
  • tavutus: in‧teg‧raa‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi integraali integraalit
genetiivi integraalin integraalien
partitiivi integraalia integraaleja
akkusatiivi integraali;
integraalin
integraalit
sisäpaikallissijat
inessiivi integraalissa integraaleissa
elatiivi integraalista integraaleista
illatiivi integraaliin integraaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi integraalilla integraaleilla
ablatiivi integraalilta integraaleilta
allatiivi integraalille integraaleille
muut sijamuodot
essiivi integraalina integraaleina
translatiivi integraaliksi integraaleiksi
abessiivi integraalitta integraaleitta
instruktiivi integraalein
komitatiivi integraaleine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

integraalilaskenta, integraalifunktio

AlakäsitteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5