integraali
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (matematiikka) funktio, jonka derivaatta annettu funktio on
- Kuljettu matka saadaan nopeuden integraalina.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈint̪egˌrɑːli/
- tavutus: in‧teg‧raa‧li
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | integraali | integraalit |
genetiivi | integraalin | integraalien (integraalein) |
partitiivi | integraalia | integraaleja |
akkusatiivi | integraali; integraalin |
integraalit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | integraalissa | integraaleissa |
elatiivi | integraalista | integraaleista |
illatiivi | integraaliin | integraaleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | integraalilla | integraaleilla |
ablatiivi | integraalilta | integraaleilta |
allatiivi | integraalille | integraaleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | integraalina | integraaleina |
translatiivi | integraaliksi | integraaleiksi |
abessiivi | integraalitta | integraaleitta |
instruktiivi | – | integraalein |
komitatiivi | – | integraaleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | integraali- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. derivaatan käänteistoimitus
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaintegraalilaskenta, integraalifunktio
Alakäsitteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- integraali Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5