Substantiivi

muokkaa

intensiteetti (5-C)[1]

  1. (fysiikka) suure, jolla ilmaistaan siirrettävän aaltomaisen energian määrän aikayksikössä pinta-alayksikköä kohden

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi intensiteetti intensiteetit
genetiivi intensiteetin intensiteettien
(intensiteettein)
partitiivi intensiteettiä intensiteettejä
akkusatiivi intensiteetti;
intensiteetin
intensiteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi intensiteetissä intensiteeteissä
elatiivi intensiteetistä intensiteeteistä
illatiivi intensiteettiin intensiteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi intensiteetillä intensiteeteillä
ablatiivi intensiteetiltä intensiteeteiltä
allatiivi intensiteetille intensiteeteille
muut sijamuodot
essiivi intensiteettinä intensiteetteinä
translatiivi intensiteetiksi intensiteeteiksi
abessiivi intensiteetittä intensiteeteittä
instruktiivi intensiteetein
komitatiivi intensiteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo intensiteeti-
vahva vartalo intensiteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C