intoilu

Suomi

Substantiivi

intoilu (2)

intoileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈint̪oi̯lu/
tavutus: in‧toi‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	intoilu	intoilut
genetiivi	intoilun	intoilujen intoiluiden intoiluitten
partitiivi	intoilua	intoiluita intoiluja
akkusatiivi	intoilu; intoilun	intoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	intoilussa	intoiluissa
elatiivi	intoilusta	intoiluista
illatiivi	intoiluun	intoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	intoilulla	intoiluilla
ablatiivi	intoilulta	intoiluilta
allatiivi	intoilulle	intoiluille
muut sijamuodot
essiivi	intoiluna	intoiluina
translatiivi	intoiluksi	intoiluiksi
abessiivi	intoilutta	intoiluitta
instruktiivi	–	intoiluin
komitatiivi	–	intoiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	intoilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi intoilla (vokaalivartalo intoil|e-) + johdin -u

Käännökset

1. intoileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

intoilu Kielitoimiston sanakirjassa