Substantiivi

muokkaa

intrigointi (5-J)

  1. intrigoiminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈint̪riˌgoi̯nt̪i/
  • tavutus: int‧ri‧goin‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi intrigointi intrigoinnit
genetiivi intrigoinnin intrigointien
(intrigointein)
partitiivi intrigointia intrigointeja
akkusatiivi intrigointi;
intrigoinnin
intrigoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi intrigoinnissa intrigoinneissa
elatiivi intrigoinnista intrigoinneista
illatiivi intrigointiin intrigointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi intrigoinnilla intrigoinneilla
ablatiivi intrigoinnilta intrigoinneilta
allatiivi intrigoinnille intrigoinneille
muut sijamuodot
essiivi intrigointina intrigointeina
translatiivi intrigoinniksi intrigoinneiksi
abessiivi intrigoinnitta intrigoinneitta
instruktiivi intrigoinnein
komitatiivi intrigointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo intrigoinni-
vahva vartalo intrigointi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa