intrigointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈint̪riˌgoi̯nt̪i/
- tavutus: int‧ri‧goin‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | intrigointi | intrigoinnit |
genetiivi | intrigoinnin | intrigointien (intrigointein) |
partitiivi | intrigointia | intrigointeja |
akkusatiivi | intrigointi; intrigoinnin |
intrigoinnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | intrigoinnissa | intrigoinneissa |
elatiivi | intrigoinnista | intrigoinneista |
illatiivi | intrigointiin | intrigointeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | intrigoinnilla | intrigoinneilla |
ablatiivi | intrigoinnilta | intrigoinneilta |
allatiivi | intrigoinnille | intrigoinneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | intrigointina | intrigointeina |
translatiivi | intrigoinniksi | intrigoinneiksi |
abessiivi | intrigoinnitta | intrigoinneitta |
instruktiivi | – | intrigoinnein |
komitatiivi | – | intrigointeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | intrigoinni- | |
vahva vartalo | intrigointi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi intrigoida + johdin -nti
Käännökset
muokkaa1. intrigoiminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- intrigointi Kielitoimiston sanakirjassa