invalidi
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
invalidi (5)
- sellainen, joka ei ole validi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈinʋɑˌlidi/
- tavutus: in‧va‧li‧di
Substantiivi muokkaa
- fyysisesti vammainen; liikuntarajoitteinen, raajarikkoinen
- epäkelpo
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | invalidi | invalidit |
| genetiivi | invalidin | invalidien (invalidein) |
| partitiivi | invalidia | invalideja |
| akkusatiivi | invalidi; invalidin |
invalidit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | invalidissa | invalideissa |
| elatiivi | invalidista | invalideista |
| illatiivi | invalidiin | invalideihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | invalidilla | invalideilla |
| ablatiivi | invalidilta | invalideilta |
| allatiivi | invalidille | invalideille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | invalidina | invalideina |
| translatiivi | invalidiksi | invalideiksi |
| abessiivi | invaliditta | invalideitta |
| instruktiivi | – | invalidein |
| komitatiivi | – | invalideine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | invalidi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: invalidius
Yhdyssanat muokkaa
Italia muokkaa
Verbi muokkaa
invalidi
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä invalidare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä invalidare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä invalidare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä invalidare
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä invalidare
Latina muokkaa
Adjektiivi muokkaa
invalidī
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5