invertoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaainvertoiminen (38)
- teonnimi verbistä invertoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | invertoiminen | invertoimiset |
genetiivi | invertoimisen | invertoimisten invertoimisien |
partitiivi | invertoimista | invertoimisia |
akkusatiivi | invertoiminen; invertoimisen |
invertoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | invertoimisessa | invertoimisissa |
elatiivi | invertoimisesta | invertoimisista |
illatiivi | invertoimiseen | invertoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | invertoimisella | invertoimisilla |
ablatiivi | invertoimiselta | invertoimisilta |
allatiivi | invertoimiselle | invertoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | invertoimisena (invertoimisna) |
invertoimisina |
translatiivi | invertoimiseksi | invertoimisiksi |
abessiivi | invertoimisetta | invertoimisitta |
instruktiivi | – | invertoimisin |
komitatiivi | – | invertoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | invertoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
invertoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi invertoida + johdin -minen