Substantiivi

muokkaa

irena (12)

  1. irenoiden suvun (Irena) laji tai yksilö
  2. (lähinnä monikossa) irenoiden heimon (Irenidae) laji tai yksilö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irena irenat
genetiivi irenan irenoiden
irenoitten
(irenain)
partitiivi irenaa irenoita
akkusatiivi irena;
irenan
irenat
sisäpaikallissijat
inessiivi irenassa irenoissa
elatiivi irenasta irenoista
illatiivi irenaan irenoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi irenalla irenoilla
ablatiivi irenalta irenoilta
allatiivi irenalle irenoille
muut sijamuodot
essiivi irenana irenoina
translatiivi irenaksi irenoiksi
abessiivi irenatta irenoitta
instruktiivi irenoin
komitatiivi irenoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo irena-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vrt. tieteellinen nimi < kreikkalaisen mytologian jumalatar Irene/Eirene[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

filippiinienirena, sini-irena

Viitteet

muokkaa
  1. Jobling, James A.: The Helm Dictionary of Scientific Names, s. 207. London, UK: Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4. Internet Archive. (englanniksi)