irronnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä irrota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irronnut irronneet
genetiivi irronneen irronneiden
irronneitten
partitiivi irronnutta irronneita
akkusatiivi irronnut; irronneen irronneet
sisäpaikallissijat
inessiivi irronneessa irronneissa
elatiivi irronneesta irronneista
illatiivi irronneeseen irronneisiin
irronneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi irronneella irronneilla
ablatiivi irronneelta irronneilta
allatiivi irronneelle irronneille
muut sijamuodot
essiivi irronneena irronneina
translatiivi irronneeksi irronneiksi
abessiivi irronneetta irronneitta
instruktiivi irronnein
komitatiivi irronneine