irrottanut
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
irrottanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä irrottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irrottanut | irrottaneet |
| genetiivi | irrottaneen | irrottaneiden irrottaneitten |
| partitiivi | irrottanutta | irrottaneita |
| akkusatiivi | irrottanut; irrottaneen | irrottaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irrottaneessa | irrottaneissa |
| elatiivi | irrottaneesta | irrottaneista |
| illatiivi | irrottaneeseen | irrottaneisiin irrottaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irrottaneella | irrottaneilla |
| ablatiivi | irrottaneelta | irrottaneilta |
| allatiivi | irrottaneelle | irrottaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irrottaneena | irrottaneina |
| translatiivi | irrottaneeksi | irrottaneiksi |
| abessiivi | irrottaneetta | irrottaneitta |
| instruktiivi | – | irrottanein |
| komitatiivi | – | irrottaneine |