irtaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairtaantuminen (38)
- teonnimi verbistä irtaantua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irtaantuminen | irtaantumiset |
| genetiivi | irtaantumisen | irtaantumisten irtaantumisien |
| partitiivi | irtaantumista | irtaantumisia |
| akkusatiivi | irtaantuminen; irtaantumisen |
irtaantumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irtaantumisessa | irtaantumisissa |
| elatiivi | irtaantumisesta | irtaantumisista |
| illatiivi | irtaantumiseen | irtaantumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irtaantumisella | irtaantumisilla |
| ablatiivi | irtaantumiselta | irtaantumisilta |
| allatiivi | irtaantumiselle | irtaantumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irtaantumisena (irtaantumisna) |
irtaantumisina |
| translatiivi | irtaantumiseksi | irtaantumisiksi |
| abessiivi | irtaantumisetta | irtaantumisitta |
| instruktiivi | – | irtaantumisin |
| komitatiivi | – | irtaantumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irtaantumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irtaantumis- | |