irvaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairvaileminen (38)
- teonnimi verbistä irvailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irvaileminen | irvailemiset |
| genetiivi | irvailemisen | irvailemisten irvailemisien |
| partitiivi | irvailemista | irvailemisia |
| akkusatiivi | irvaileminen; irvailemisen |
irvailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irvailemisessa | irvailemisissa |
| elatiivi | irvailemisesta | irvailemisista |
| illatiivi | irvailemiseen | irvailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irvailemisella | irvailemisilla |
| ablatiivi | irvailemiselta | irvailemisilta |
| allatiivi | irvailemiselle | irvailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irvailemisena (irvailemisna) |
irvailemisina |
| translatiivi | irvailemiseksi | irvailemisiksi |
| abessiivi | irvailemisetta | irvailemisitta |
| instruktiivi | – | irvailemisin |
| komitatiivi | – | irvailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irvailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irvailemis- | |