Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

irvailu (2)

  1. irvaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈirʋɑi̯lu/
  • tavutus: ir‧vai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi irvailu irvailut
genetiivi irvailun irvailujen
irvailuiden
irvailuitten
partitiivi irvailua irvailuita
irvailuja
akkusatiivi irvailu;
irvailun
irvailut
sisäpaikallissijat
inessiivi irvailussa irvailuissa
elatiivi irvailusta irvailuista
illatiivi irvailuun irvailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi irvailulla irvailuilla
ablatiivi irvailulta irvailuilta
allatiivi irvailulle irvailuille
muut sijamuodot
essiivi irvailuna irvailuina
translatiivi irvailuksi irvailuiksi
abessiivi irvailutta irvailuitta
instruktiivi irvailuin
komitatiivi irvailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo irvailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • irvailu Kielitoimiston sanakirjassa