irvistys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairvistys (39)
- irvistäminen; ilme irvistettäessä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈirʋist̪ys/
- tavutus: ir‧vis‧tys
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irvistys | irvistykset |
| genetiivi | irvistyksen | irvistysten irvistyksien |
| partitiivi | irvistystä | irvistyksiä |
| akkusatiivi | irvistys; irvistyksen |
irvistykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irvistyksessä | irvistyksissä |
| elatiivi | irvistyksestä | irvistyksistä |
| illatiivi | irvistykseen | irvistyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irvistyksellä | irvistyksillä |
| ablatiivi | irvistykseltä | irvistyksiltä |
| allatiivi | irvistykselle | irvistyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irvistyksenä | irvistyksinä |
| translatiivi | irvistykseksi | irvistyksiksi |
| abessiivi | irvistyksettä | irvistyksittä |
| instruktiivi | – | irvistyksin |
| komitatiivi | – | irvistyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irvistykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
irvistys- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- irvistys Kielitoimiston sanakirjassa