isännöiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaisännöiminen (38)
- teonnimi verbistä isännöidä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | isännöiminen | isännöimiset |
genetiivi | isännöimisen | isännöimisten isännöimisien |
partitiivi | isännöimistä | isännöimisiä |
akkusatiivi | isännöiminen; isännöimisen |
isännöimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | isännöimisessä | isännöimisissä |
elatiivi | isännöimisestä | isännöimisistä |
illatiivi | isännöimiseen | isännöimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | isännöimisellä | isännöimisillä |
ablatiivi | isännöimiseltä | isännöimisiltä |
allatiivi | isännöimiselle | isännöimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | isännöimisenä (isännöimisnä) |
isännöimisinä |
translatiivi | isännöimiseksi | isännöimisiksi |
abessiivi | isännöimisettä | isännöimisittä |
instruktiivi | – | isännöimisin |
komitatiivi | – | isännöimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | isännöimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
isännöimis- |