iskentä

Suomi

Substantiivi

iskentä (9-J)

iskeminen
primitiivinen kiventyöstömenetelmä, jossa kivestä muotoillaan toisella kivellä iskien halutunlainen

Ääntäminen

IPA: /ˈiskent̪æ/
tavutus: is‧ken‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	iskentä	iskennät
genetiivi	iskennän	iskentöjen (iskentäin)
partitiivi	iskentää	iskentöjä
akkusatiivi	iskentä; iskennän	iskennät
sisäpaikallissijat
inessiivi	iskennässä	iskennöissä
elatiivi	iskennästä	iskennöistä
illatiivi	iskentään	iskentöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	iskennällä	iskennöillä
ablatiivi	iskennältä	iskennöiltä
allatiivi	iskennälle	iskennöille
muut sijamuodot
essiivi	iskentänä	iskentöinä
translatiivi	iskennäksi	iskennöiksi
abessiivi	iskennättä	iskennöittä
instruktiivi	–	iskennöin
komitatiivi	–	iskentöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	iskennä-
vahva vartalo	iskentä-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. iskeminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. kiventyöstömenetelmä, jossa kivestä muotoillaan toisella kivellä iskien halutunlainen

englanti: knapping