iskijä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaiskijä (12)
- henkilö, joka iskee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈiskijæ/
- tavutus: is‧ki‧jä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | iskijä | iskijät |
genetiivi | iskijän | iskijöiden iskijöitten (iskijäin) |
partitiivi | iskijää | iskijöitä |
akkusatiivi | iskijä; iskijän |
iskijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | iskijässä | iskijöissä |
elatiivi | iskijästä | iskijöistä |
illatiivi | iskijään | iskijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | iskijällä | iskijöillä |
ablatiivi | iskijältä | iskijöiltä |
allatiivi | iskijälle | iskijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | iskijänä | iskijöinä |
translatiivi | iskijäksi | iskijöiksi |
abessiivi | iskijättä | iskijöittä |
instruktiivi | – | iskijöin |
komitatiivi | – | iskijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | iskijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka iskee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- iskijä Kielitoimiston sanakirjassa