Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

iskijä (12)

  1. henkilö, joka iskee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈiskijæ/
  • tavutus: is‧ki‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iskijä iskijät
genetiivi iskijän iskijöiden
iskijöitten
(iskijäin)
partitiivi iskijää iskijöitä
akkusatiivi iskijä;
iskijän
iskijät
sisäpaikallissijat
inessiivi iskijässä iskijöissä
elatiivi iskijästä iskijöistä
illatiivi iskijään iskijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi iskijällä iskijöillä
ablatiivi iskijältä iskijöiltä
allatiivi iskijälle iskijöille
muut sijamuodot
essiivi iskijänä iskijöinä
translatiivi iskijäksi iskijöiksi
abessiivi iskijättä iskijöittä
instruktiivi iskijöin
komitatiivi iskijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iskijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

tarinaniskijä

Aiheesta muualla muokkaa

  • iskijä Kielitoimiston sanakirjassa